maanantai 20. lokakuuta 2014

Roskaruokailijan paluu

Oli vuosi 2012. Rahatilanne oli aina välillä niukka. Onnekseni löysin normaalista poikkeavan, vaihtoehtoisen tavan täyttää vatsaani. Olin löytänyt dyykkaamisen, tuon jatkuvaa poisheittoajatusmallia vastaan sotivan käytännön, jota osa varmasti yhä tänäkin päivänä pitää inhottavana, jota osa pitää vääränä ja jota osa kummaksuu muttei tuomitse. Ja jota osa noudattaa.

Dyykkaamisesta tuli minulle niin iso juttu, että päätin aloittaa bloginkin siitä. Blogi saavutti kohtalaisen suosion aika nopeasti, ja minusta oli todella ihana huomata, kuinka yhä useampi ihminen kiinnostui dyykkaamisesta niin blogini, kuin tietylle foorumille postaamieni threadien takia. Keskustelua syntyi ja syntyy yhäkin. Olen iloinen.

Lopetin dyykkaamisen (ja siinä sivussa bloggaamisen) työtilanteeni parannuttua. Sain siis kohtuupalkkaisen työn, ja koska tiedän ja ymmärrän että en ole ainut ihminen joka dyykkaa tai dyykkasi alueellani, päätin jättää apajat niitä oikeasti tarvitseville. Tai mistä minä tiedän, voihan siellä dyykata joku hyvätuloinenkin. Mutta todennäköisemmin siellä dyykkasi joku jolla siihen oli suurempi tarve kuin minulla. Ainakin siltä muutama henkilö joihin öisillä reissuillani törmäsin näytti. Parempia päiviä heille.

Vuosi 2013 sujui mukavasti duunissa, joten siitä ei blogin osilta ole paljoa mainittavaa. Taisin käydä tutustuttamassa pari ystävääni dyykkaamisen saloihin, ja tosiaan, taisin mainita jopa pomolleni blogistani ja tästä tyylistä jolla pidin itseni hyvissä ruoissa ennen työllistymistä. Vaikutti kiinnostuneelta, ex-pomoni on hyvä tyyppi.

Nyt elämme jo vuotta 2014. Työsuhteeni loppui tämän vuoden lokakuuhun, noin kolmisen viikkoa sitten siis. Päättäjät päättävät asioita yhä huonompaan suuntaan, tällä hetkellä myös minä olen työtön tiettyjen päätösten vuoksi. Talvikin lähestyy. Minulla ei ole enää yhtäkään tekosyytä jättää dyykkaamista vain muiden hommiksi.

Roskaruokailijan on aika palata.

     Yhteisarvo kaupan hyllyllä: ~20€

Lähes kahden vuoden aikana on tapahtunut paljon, ja yksi asioista on se, että olen muuttanut. Vaikutan edelleen samassa kaupungissa, mutta aivan sen toisella puolella.
Oli siis aika lähteä tutkimusretkelle kartoittamaan uusia kohteita joita ei ole suojattu yhtä hyvin kuin Fort Knoxia.

Oli aika satuloida pyörät ja ladata taskut muovipussiarsenaalilla.

Lähdin tyttöystäväni ja hyvän ystäväni kanssa liikkeelle. Olemme kaikki uusia alueella, joten tutkittavaa riitti. Noin kahden tunnin, kahdenkymmenen kilometrin pyöräilyn ja pitkästä aikaa käyttöön päässeiden kiipeilytaitojen testailun jälkeen olimme kartoittaneet suurinpiirtein 18 uutta kauppaa. Lopputulema oli, että näistä kahteen oli mahdollista päästä dyykkaamaan. Kolmaskin paikka saattoi löytyä, mutta sen tutkiminen jäi vähemmälle pihassa olleen vartiointiliikkeen auton vuoksi. Olen vähintäänkin tyytyväinen.

Vaikka ensimmäinen dyykkausreissu pitkän ajan jälkeen jäikin ehkä saaliiltaan hieman heikonlaiseksi, on mukava päästä tähän hommaan taas kiinni. Nyt on pakaste täynnä ruisleipää ja rieskaa, kuvassa olevat suklaakeksit maistuvat hyvältä ja ruusut, jotka myös löytyivät roskiksesta, kukoistavat kivasti.

Tämän postauksen lopuksi haluaisin vielä tietää, onko minulla vielä aktiivisia lukijoita?
En tiedä kannattaako minun luottaako noihin Googlen tarjoamiin tilastoihin blogini liikenteestä, joten pyytäisin nyt jotain Sinulta joka tätä luet; Jos koet itsesi entiseksi tai nykyiseksi aktiiviseksi blogini lukijaksi, tai olet aikeissa seurata blogiani jatkossa, kommentoi tai paina "Mielenkiintoinen/Tylsä" painiketta. Tuokaa itsenne ilmi, kertokaa minulle kiinnostaako teitä vielä!

Roskaruokailija kiittää ja kuittaa pitkästä aikaa!


keskiviikko 14. marraskuuta 2012

Auto

Auto, tuo liikkumista selkeästi helpottava ja nopeuttava, joissain tapauksissa henkilökohtainen kapistus, jolla voi liikkua mihin tahansa vuorokaudenaikaan minne vain haluaa. Tuo öljysotien ja ympäristöhaittojen yksi iso osasyyllinen, saastuttaja, vaarallinen, ja silti niin käytännöllinen ja mukava rakennelma, joita maapallolla on enemmän kuin tarpeeksi.

Sellainen kapine minulla on aina välillä käytössäni.
Viimeksi eilen.

Kerrankin ei tarvinnut kävellä tai pyöräillä, vaan liikkumiseen vaadittiin lähinnä käsien kääntelyä ja jalkojen pienehköä taivuttelua. Ihan oikeiden asioiden hoitamisen lisäksi tajusin voivani kerrankin käydä helposti ja mukavasti dyykkaamassa, ja vieläpä noin 10x laajemmalla alueella kuin yleensä. Tästä piti tietenkin ottaa kaikki hyöty irti.

Dyykkarit.tksta löytyy eräs käyttäjä, joka on repinyt mukaansa aina ihan järjettömät dyykkaussetit Lidl -kauppojen roskiksista, joten pitihän se tietenkin oman paikkakunnan Lidlit kiertää läpi. Tuloksena oli että kahden Lidlin roskakatoksiin ei päässyt, yhteen en jaksanut lähteä (huonon menestyksen vuoksi) ja yhdestä löydettyjen ruokien määrä oli... pettymys.

Yhteisarvo kaupan hyllyllä: ~2€























No, pienikin säästö on aina säästö, ja löytyipähän satsumoita hetkeksi aikaa. Mehukin oli päivätty ensi vuoteen, mutta koska se oli mennyt päältä, mitä ilmeisimmin todella fataalisti, ruttuun niin sekin oli pakko heittää pois. Maistui kuitenkin minulle. Ja tulipahan samalla kartoitettua mitkä Lidlit ovat mahdollisia dyykkauspaikkoja seuraavalla kerralla kun on auto taas käytössä!

Kokonaisuudessaan illan aikana kiersin kaksitoista eri kauppaa, joista neljään pääsi sisälle, joista kahdesta löytyi jotain järkevää. Paska tuuri, ei voi muuta sanoa. Mutta edelleen, tulipahan kartoitettua uusia kohteita ja tietää jatkossa minne voi mennä. Pitää vain osata ennustaa parempi päivä reissulle.

Toisen kaupan tarjoamasta ilmaisruoka-astiasta löytyi onneksi ihan mukavat setit, ei tarvinnut jäädä masentelemaan aivan olemattomia löytöjä. Herkkulöytönä löytynyt Antellin isänpäiväkakku loi mukavan jatkumon viime sunnuntaiseen mässäilyyn, kun kävin omaa isäukkoa muistamassa.

Yhteisarvo kaupan hyllyllä: ~28€























Nyt täytyy vain toivoa, että lumi tulisi takaisin. On todella ärsyttävää liikkua yöllä, kun on niin pimeää ja ei ole mitään maassa heijastamassa valoa. Päinvastoin, tumma maa vain imee kaiken valon. Ja onhan se lumi ihan muutenkin kivaa :3


Nyt poistun leipomaan tämän vuoden ensimmäiset joulutorttuni :3


perjantai 2. marraskuuta 2012

Rasvahappoja ja viiksiä

Keskiviikkoisen dyykkaureissun tulokset olivat pienoinen pettymys siihen nähden, että silloin tosiaan koettiin tämä marraskuuhun siirtyminen eli odotukset löydöistä olivat korkealla. Ei silti, ruokaa löytyi yksipuolisesti, mutta runsaasti kuitenkin! Ei ole loppumassa lasagnet taas hetkeen. Maksalaatikkoa olisi saanut löytyä saman verran, ja vielä tuota rusinatonta versiota, NAM!

Lisäksi löytyi jotain todella arvokastakin. Möllerin omega-3 rasvahappokapseleita piparmintun makuisina! Ja vielä viisi pakkausta, joiden arvo kaupan hyllyssä on á 16€. Niiden löytyminen nostatti "potin" arvoa huomattavasti, ja taisipa nousta arvokkaimmaksi löydökseni jota kaupan roskiksesta olen ikinä löytänyt :3

Yhteisarvo kaupan hyllyllä: ~105€







































Eilisellä reissulla löytyi jotain kaverille annettavaa, itse kun en koiraa omista. Tee ja vesirinkelit puolestaan kyllä menvät alas hyvällä halulla, kurkku samaten.

Yhteisarvo kaupan hyllyllä: ~24€























Koiratuotteiden hintoja en tiedä, mutta veikkaisin että maksoivat n. 2,5€ pussilta. Kommentoida saa jos meni täysin metsiin arvaus. Onneksi tuli käytyä myös toisilla roskiksilla, sillä myös leipäpuoli on nyt kunnossa :3

Yhteisarvo kaupan hyllyllä: ~10€























Siirrytäämpä toiseen, todella ajankohtaiseen aiheeseen. Kuukausi on vaihtunut marraskuuhun, eli englanniksi novemberiin. Aika siis jättää nenänalusta ajamatta kuukauteen; puhutaan siis Movemberista! Lyhyesti selitettynä kyse on siis kampanjasta, jonka tarkoituksena on herättää mielenkiintoa ja kerätä kipeästi tarvittavaa rahaa, jolla lisätään tietoutta miesten terveyteen liittyvissä asioissa, eli rahoitetaan mm. eturauhassyöpätutkimuksia. Ole sinäkin Mo Bro (tai miksei myös Sista) ja osallistu!

Movemberin Suomenkieliset sivut
Movemberin Facebook-sivu