Dyykkaamisesta tuli minulle niin iso juttu, että päätin aloittaa bloginkin siitä. Blogi saavutti kohtalaisen suosion aika nopeasti, ja minusta oli todella ihana huomata, kuinka yhä useampi ihminen kiinnostui dyykkaamisesta niin blogini, kuin tietylle foorumille postaamieni threadien takia. Keskustelua syntyi ja syntyy yhäkin. Olen iloinen.
Lopetin dyykkaamisen (ja siinä sivussa bloggaamisen) työtilanteeni parannuttua. Sain siis kohtuupalkkaisen työn, ja koska tiedän ja ymmärrän että en ole ainut ihminen joka dyykkaa tai dyykkasi alueellani, päätin jättää apajat niitä oikeasti tarvitseville. Tai mistä minä tiedän, voihan siellä dyykata joku hyvätuloinenkin. Mutta todennäköisemmin siellä dyykkasi joku jolla siihen oli suurempi tarve kuin minulla. Ainakin siltä muutama henkilö joihin öisillä reissuillani törmäsin näytti. Parempia päiviä heille.
Vuosi 2013 sujui mukavasti duunissa, joten siitä ei blogin osilta ole paljoa mainittavaa. Taisin käydä tutustuttamassa pari ystävääni dyykkaamisen saloihin, ja tosiaan, taisin mainita jopa pomolleni blogistani ja tästä tyylistä jolla pidin itseni hyvissä ruoissa ennen työllistymistä. Vaikutti kiinnostuneelta, ex-pomoni on hyvä tyyppi.
Nyt elämme jo vuotta 2014. Työsuhteeni loppui tämän vuoden lokakuuhun, noin kolmisen viikkoa sitten siis. Päättäjät päättävät asioita yhä huonompaan suuntaan, tällä hetkellä myös minä olen työtön tiettyjen päätösten vuoksi. Talvikin lähestyy. Minulla ei ole enää yhtäkään tekosyytä jättää dyykkaamista vain muiden hommiksi.
Roskaruokailijan on aika palata.
Yhteisarvo kaupan hyllyllä: ~20€
Lähes kahden vuoden aikana on tapahtunut paljon, ja yksi asioista on se, että olen muuttanut. Vaikutan edelleen samassa kaupungissa, mutta aivan sen toisella puolella.
Oli siis aika lähteä tutkimusretkelle kartoittamaan uusia kohteita joita ei ole suojattu yhtä hyvin kuin Fort Knoxia.
Oli aika satuloida pyörät ja ladata taskut muovipussiarsenaalilla.
Lähdin tyttöystäväni ja hyvän ystäväni kanssa liikkeelle. Olemme kaikki uusia alueella, joten tutkittavaa riitti. Noin kahden tunnin, kahdenkymmenen kilometrin pyöräilyn ja pitkästä aikaa käyttöön päässeiden kiipeilytaitojen testailun jälkeen olimme kartoittaneet suurinpiirtein 18 uutta kauppaa. Lopputulema oli, että näistä kahteen oli mahdollista päästä dyykkaamaan. Kolmaskin paikka saattoi löytyä, mutta sen tutkiminen jäi vähemmälle pihassa olleen vartiointiliikkeen auton vuoksi. Olen vähintäänkin tyytyväinen.
Vaikka ensimmäinen dyykkausreissu pitkän ajan jälkeen jäikin ehkä saaliiltaan hieman heikonlaiseksi, on mukava päästä tähän hommaan taas kiinni. Nyt on pakaste täynnä ruisleipää ja rieskaa, kuvassa olevat suklaakeksit maistuvat hyvältä ja ruusut, jotka myös löytyivät roskiksesta, kukoistavat kivasti.
Tämän postauksen lopuksi haluaisin vielä tietää, onko minulla vielä aktiivisia lukijoita?
En tiedä kannattaako minun luottaako noihin Googlen tarjoamiin tilastoihin blogini liikenteestä, joten pyytäisin nyt jotain Sinulta joka tätä luet; Jos koet itsesi entiseksi tai nykyiseksi aktiiviseksi blogini lukijaksi, tai olet aikeissa seurata blogiani jatkossa, kommentoi tai paina "Mielenkiintoinen/Tylsä" painiketta. Tuokaa itsenne ilmi, kertokaa minulle kiinnostaako teitä vielä!
Roskaruokailija kiittää ja kuittaa pitkästä aikaa!
